Kuka puolustaisi opetusta?

Lasten määrän vähetessä, myös valtion rahoitus pienenee samassa suhteessa. Vuosikymmenen loppuun mennessä lapsia on Ylivieskassa n. 575 vähemmän. Se tarkoittaa neljää suljettavaa koulua.

Mikäli emme ole valmiit luopumaan kiinteistöistä, säästöt on tehtävä opetuksesta. Ja ei, muualta tuo säästö ei kokonaisuudessaan löydy. Olisi vastuutonta sivuuttaa näin suuri muutos.

Lapsemme tarvitsevat opetusta enemmän kuin yksiön verran neliöitä per oppilas. Opetus tuo työtä ja elinvoimaa, tyhjät seinät eivät sitä tuo.

Vähäkankaan koulun rakentamista on kritisoitu. Valtuusto oli yksimielinen asiassa ja päätös oli oikea. Tällä hetkellä keskustelussa tuntuu unohtuvan mm. se, että sekä Vähäkankaan että Raudaskosken koulut kokoavat oppilaita jo aiemmin lakkautettujen kyläkoulujen alueilta. Ylivieskan keskusta on maantieteellisesti kaupungin länsipuolella, ei keskellä. Raudaskosken ja Vähäkankaan koulun oppilaaksiottoalueiden reunoilta on yli 20 km keskustaan. Kaupungin länsipuolella vastaava matka on reilu 10 kilometriä. On kyse myös kohtuullisesta koulumatkasta.

Minimioppilasrajaa on ehdotettu. Tämä on toimiva ratkaisu silloin, kun oppilaat vähenevät selkeästi jollain tietyllä alueella (kuten meilläkin on aiemmin käynyt). Nyt oppilaat vähenevät tasaisesti ympäri Ylivieskaa. Mikäli viivyttelemme, opetus kärsii.

Tilanne ei ole oikeudenmukainen Ojakylän ja Niemelän kouluja ajatellen. Tästä lähes 600 oppilaan vähenemästä ei tulla selviämään ilman mielipahaa, vaikka sitä ratkaisisi miten päin tahansa.

Surutyössä on viisi vaihetta: kieltäminen, viha, kaupankäynti, masennus ja hyväksyminen. Surutyötä täytyy tehdä, jokaisen niin paljon kuin tilanne vaatii ja sitä on syytä tottua tekemään, jos aikoo päättäjäksi. Sen olen oppinut kantapään kautta mm. koulu- ja kylätalokeskusteluissa.

Ylivieskalla on mahdollisuus kasvaa jatkossakin. Se ei ole sama asia kuin oppilasmäärän kasvaminen. Syntyvyyden laskettua käsittämättömän alas muuttovoitosta ei ole pelastajaksi koulukeskusteluun. Nykyinen ilmapiiri ei myöskään ole omiaan houkuttelemaan merkittävää työperäistä maahanmuuttoa alueellemme.

On tehtävä se mikä tehtävissä on.

Keskustelu käy kuumana ja näinhän se tuppaa vaalien alla olemaan. Tunteiden ottaessa vallan tulee silti muistaa käytöstavat.

Paula Haapakoski

kaupunginvaltuutettu ja hallituksen jäsen (kesk.)

Julkaistu Kalajokilaakso-lehdessä 21.2.2025.

Lääkitysturvallisuuden monet kasvot

Matti on loukannut kätensä moottorisahaa korjatessa ja tulehtuneeseen haavaan on tarvittu lääkettä. Antibioottikuurista huolimatta haava ei ala parantua, vaan Matti joudutaan ottamaan osastolle kunnon heiketessä. Osastofarmaseutti jututtaa Mattia ja käy ilmi, että hän on urheilullisena miehenä käyttänyt magnesiumia lihaskramppien ehkäisyyn. Magnesium on otettu samaan aikaan antibiootin kanssa ja se on estänyt lääkkeen imeytymisen, eikä antibiootti siksi ole auttanut. Magnesiumin ottoajankohtaa muutetaan ja lääke alkaa purra tulehdukseen.

Seija on kaatunut yöllä kylpyhuoneessa ja hänen lonkkansa on leikattu. Kotiuduttua Seijan yleiskunto vaihtelee voimakkaasti päivän aikana. On pahoinvointia ja pyörryttää. Omaiset keskustelevat jo olisiko Seijan paikka palveluasumisyksikössä. Kotihoitoa lisätään ja Seija tulee maininneeksi hoitajalle, että hänen on vaikea niellä isoja tabletteja. Onneksi ne on helppo murskata! Hoitaja hoksaa, että Seijan oireet aiheuttaa vahvan kipulääkkeen yliannostus. Depottabletti, joka vapauttaa lääkeainetta hitaasti ja tasaisesti on murskattuna aiheuttanut liian suuren hetkellisen annoksen. Seijan vointi helpottuu merkittävästi, kun hänen kipulääkkeensä vaihdetaan nestemäiseen.

Einon jalka on turvonnut. Tutkimuksissa jalasta löytyy tukos, vaikka Eino käyttää verenohennuslääkettä, jonka pitäisi ehkäistä tukoksia. Osastolla käy ilmi, että Einolla on vaikeita taloudellisia vaikeuksia ja hän on säästänyt rahaa. Hän on ottanut verenohennukseen tarkoitettua lääkettä vain joka toinen päivä, sillä se ei kuulu lääkekorvauksia piiriin. Lääkkeen teho on näin otettuna ollut riittämätön ja tukos päässyt syntymään.

Anneli on päivystyksessä heikentyneen yleistilan vuoksi. Hän on saanut solunsalpaajahoitoa viisi päivää aikaisemmin. Oksennusta tulee siivoamaan Riikka, joka on näkyvästi raskaana. Annelin tietoihin perehtynyt kollega ehtii puuttua tilanteeseen ennen kuin Riikka altistuu oksennukselle, joka sisältää vielä monta päivää hoidon jälkeenkin solunsalpaajaa. Solunsalpaajat ovat sikiölle erittäin vaarallisia.

Heikki on saanut kotonaan aivoinfarktiin ja häntä on hoidettu teho-osastolla. Teholla Heikin rytmihäiriölääke on tauotettu. Heikin sydän jatkaa reistailua toipumisjaksolla ja lopulta Heikille päädytään asentamaan tahdistin. Vasta tahdistimen asennuksen jälkeen huomattiin, että teho-osastolla tauolle jätettyä lääkettä ei oltu koskaan otettu takaisin käyttöön. Yksiköt käyttävät eri tietojärjestelmiä ja tieto aiemmin käytössä olleesta lääkkeestä ei ollut siirtynyt jatkohoitopaikkaan.

Matin, Seijan, Einon, Annelin ja Heikin esimerkit ovat keksittyjä, mutta vastaavia tilanteita tapahtuu jatkuvasti. Jokaisessa esimerkissä vaaratilanne olisi voitu välttää usean henkilön toimesta ja yhteistyössä. Lääkitysturvallisuuden edistämiseksi tarvitaan panostuksia tietojärjestelmiin, osaamista ammattilaisille, yhteistyötä eri ammattikuntien välille, yhtenäisiä käytäntöjä, virhetilanteista oppimista, todenmukaista tilannearviointia ja lääkkeenkäyttäjän vastuuta ja aktiivisuutta. Tarvitaan meitä jokaista.

Maailman potilasturvallisuuspäivää vietetään 17.9. ja lääkitysturvallisuus on osa potilasturvallisuutta. Lääkkeenkäyttäjänä voit vaikuttaa lääkitysturvallisuuteen mm. päivittämällä oman lääkityslistasi vastaamaan todellisuutta. Se on hyvä alku.

Paula Haapakoski

sairaala-apteekkari

lääkitysturvallisuuden asiantuntija

Julkaistu Keskipohjanmaa-lehdessä 25.9.2022

Hoitajamitoitusta ja lähiapteekkeja ei tule asettaa vastakkain

Sosiaali- ja terveysministeriö on esittänyt, että hoitajamitoituksen rahoitukseen haetaan ratkaisua apteekkien lääketaksaa leikkaamalla. Yli 60 miljoonan euron leikkaukset vaarantavat väistämättä maan kattavan apteekkiverkon ja farmaseuttisten palveluiden laadun. Laskelmien mukaan jopa 50 – 60 apteekkia on vaarassa päätyä tappiolliseksi ja lopettamisuhan alle. Suuremmat apteekit joutuvat tinkimään aukioloajoista ja koulutettujen farmaseuttien ja proviisoreiden määrästä. Nämä muutokset tulevat kalliiksi. Huolta leikkausten vaikutuksista ovat esittäneet alan toimijoiden lisäksi muun muassa Kansaneläkelaitos ja Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea. Näistä ensimmäinen esitti huolensa maan kattavaa lääkkeiden saatavuutta ja jälkimmäinen apteekkipalveluiden laatua ja toimivuutta koskien.

Apteekeissa annetun neuvonnan on arvioitu säästävän vuosittain jopa miljardi euroa yhteiskunnan varoja muualta terveydenhuollosta, kun ongelmiin löytyy ratkaisu suoraan apteekin hyllyltä tai asiakas ohjataan nopeasti toisen ammattilaisen puheille. Yksityiset toiminimiyrittäjät omistavat apteekit ja alaa säädellään poikkeuksellisen vahvasti. Päättäjillä on keskeinen rooli apteekkien kannattavuuden takaamisessa ja siten lähiapteekkien turvaamisessa.

Hoitajamitoituksen rahoitukseen tulee hakea ratkaisuja ennemmin esimerkiksi järkevän lääkehoidon puolelta. Vain puolet suomalaisista käyttää lääkkeitä kuten ne on määrätty ja lääkkeiden kokonaisuus on usein etenkin monilääkityillä iäkkäillä epätasapainossa. Nämä ongelmat aiheuttavat sekä inhimillistä kärsimystä että tarpeettomia kustannuksia. Moniammatillisesti ja säännöllisesti tehdyt lääkehoidon arvioinnit säästävät tutkitusti rahaa, parantavat elämänlaatua ja viivästyttävät esim. kotihoidon ja palveluasumisen tarvetta.

Koko Suomea koskevat hoitajamitoituksen rahoituspäätökset ovat myös aluepolitiikkaa. Harkitsemattomilla päätöksillä apteekkipalvelut harvaan asutulla alueella karkaavat aina vain kauemmas ja suurissa asutuskeskuksissa alueet eriarvoistuvat keskenään. On syytä huomioida, että pienillä paikkakunnilla apteekki voi olla viimeinen terveydenhuollon kiinteä toimipiste. Apteekkien talouteen ja tehtäviin liittyviä uudistuksia tulee käsitellä omana kokonaisuutena esimerkiksi lääkeasioiden uudistuksen yhteydessä, eikä hoitajamitoitusta ja lähiapteekkeja tule asettaa vastakkain. STM:n esitys täytyy palauttaa valmisteluun ja hoitajamitoituksen rahoitukseen löytää ratkaisut, jotka eivät vaaranna ja heikennä apteekkien palvelutasoa.

Julkaistu Kalevan Lukijalta-palstalla 4.9.2022

Suomalainen ruoka pelastaa meidät, mutta kuinka meillä on siihen myös jatkossa varaa?

Suomalaisen ruuan kulutuksessa on vastaus työpaikkojen ja huoltovarmuuden säilyttämiseen sekä ilmastotoimien tehostamiseen.

On luonnollista laskea mitä rahalla saa vastineeksi, mutta hiilipäästökeskustelussa tuntuu unohtuvan hiilipäästöjen suhde ravintoarvoon. Kun arvioidaan hiilipäästöjen lisäksi paljonko esim. päivällisruuan hiilipäästöt ovat suhteessa ravintoarvoon, eli kuinka paljon ruokaa tarvitaan saman energiamäärän saamiseksi, suomalainen ruoka on lyömätön. Esimerkiksi lehmän maidon hiilipäästöt suhteessa ravintoarvoon ovat huomattavasti pienemmät kuin soija- ja kauramaidon. Kun otetaan samalla huomioon, että merkittävä osa viljelysmaasta soveltuu vain heinän viljelyyn, maidon ja lihan kulutus näyttäytyy jälleen paremmassa valossa kuin yleisesti on leimattu.

Heinän viljelyllä estetään maan eroosiota ja sidotaan hiiltä, toisinsanoen monipuolistetaan eikä rasiteta luontoa. Kun heinä käytetään rehuna, hiilipäästöt, joista osa syntyisi joka tapauksessa, tuottavat myös ravintoa. Huomionarvoista on lisäksi suomalaisen ruuantuotannon vesijalanjälki, joka tässä runsaiden vesivarantojen maassa on poikkeuksellisen pieni suhteessa kuivuudesta kärsiviin maihin. Lähiruuan rahtaamisesta aiheutuvien päästöjen mittakaavan suhteessa kaukomailta kuljetettuun ruokaan ymmärtävät kaikki ilman laskureitakin. Helpoin arjen keino vähentää oman kulutuksen hiilipäästöjä on suosia suomalaista ruokaa.

Tiedämme, että lähellä tuotettu, terveellinen ruoka turvaa työpaikat ja huoltovarmuuden, mutta kuinka myös kaupan hyllyllä käsi osuisi joutsenmerkkiin eikä halvempaan ulkomaiseen vaihtoehtoon? Päättäjien on kannettava tässä vastuunsa. Tuotantopanosten hinnat karkaavat ja alkutuottajat ovat hätää kärsimässä. Ruuan arvonlisäverotuksella asiaa ei ratkaista, vaan keinot täytyy kohdentaa mm.  vuosikymmenien takaisen maatalouden verotuksen päivitykseen, maataloustukien indeksiin sitomiseen ja hajautetun energiatuotannon tukemiseen. Päätökset ovat kriittisessä roolissa, jotta hintojen noustessa tiukilla elävän kuluttajan on jatkossa taloudellisesti mahdollista tehdä valinta kotimaisen ruuan puolesta. Kunniakkaat periaatteet häviävät tyhjälle lompakolle.

Paula Haapakoski

sairaala-apteekkari

Pohjois-Pohjanmaan jäsenvaaliehdokas

Ylivieska

Julkaistu Suomenmaan Mielipide-osiossa 17.8.2022.

YEL-uudistus palautettava parlamentaariseen valmisteluun

Sosiaali- ja terveysministeriö on tehnyt yrittäjien eläkejärjestelmäuudistusta koskevan lakiesityksen, jonka tavoitteena on parantaa yrittäjien eläke- ja sosiaaliturvaa. Nykyjärjestelmän heikkoutena on alivakuuttaminen, joka näyttäytyy yrittäjien eläkeköyhyytenä sekä riittämättömänä sosiaaliturvana sairauden, perhevapaiden ja työkyvyttömyyden kohdatessa. Yrittäjien työtuloja tultaisiin seuraamaan ja tarkastamaan säännöllisesti ja YEL-maksut sidottaisiin yrittäjän työpanoksen todelliseen arvoon.

Uudistukselle on tarve ja esityksen tarkoitus on hyvä, mutta lakiesityksen sisältö ja ajankohta ovat tässä maailmantilanteessa väärät. Esitys on saanut paljon kritiikkiä ja moni yrittäjä pelkää, että joutuu lopettamaan koko yritystoiminnan kasvavien maksujen vuoksi. Etenkin pienyrittäjien kohdalla todellinen työtulo voi jäädä kauas siitä mitä vastaavasta työstä joutuisi yhtä koulutetulle ja kokeneelle työntekijälle maksamaan. Riskinä on, että esitetyn uudistuksen aiheuttamat YEL-maksujen korotukset siirtyvät suoraan kuluttajahintoihin ja ostovoima heikkenee. Aloittavien ja pienten yritysten konkurssiriski nousee merkittävästi, jos YEL-maksut joutuu maksamaan arvion mukaan – oli tuloja tai ei.

Meidän täytyy pystyä luomaan toivoa pitkään vaikeissa suhdanteissa olleille yrittäjille ja pyrkiä päätöksenteolla turvaamaan työpaikkojen säilyminen. Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja Markus Lohi on vakuuttanut keskustan kuulevan yrittäjien huolen. Mielestäni lakiesitys tulee palauttaa parlamentaariseen valmisteluun ja korjata epäkohdat muotoon, joka lannistamisen sijaan tukee ja kannustaa yrittämiseen. Yrittäjät varmasti osallistuvat eläkkeensä rahoittamiseen, kun mallista tehdään oikeudenmukainen ja eläkkeenmaksu on jatkossakin turvattu.

Valmistelussa tulee varmistaa, että vaikeassa tilanteessa olevan yrittäjän tai esimerkiksi aloittavan yrittäjän on mahdollisuus saada helpotusta maksuihin, eikä maksujen määrittely jää kankean laskurimallin tasolle, joka ei huomioi yrittäjän todellista tilannetta. Huojennusmahdollisuus, esimerkiksi maksuaikataulujen  joustolla, tulee olla tarvittaessa myös sellaisten yritysten käytössä, jotka eivät nosta osinkoja. Pakollisen vakuuttamisen rajan yläpuolella yrittäjän tulee voida tehdä riskinarviointia ja määrittää vakuutustasonsa vapaammin. Samalla on syytä tarkastella myös mahdollista vakuuttamisen ylärajaa. Onnistuakseen YEL-uudistuksessa päättäjien täytyy löytää malli, joka on aidosti tasapainossa ja tarkoituksenmukainen eri ikäisten ja kokoisten yritysten näkökulmasta.

TE-toimiston otettava vahva ja aktiivinen rooli työvoimapulan ratkaisijana

Työvoimapula rajoittaa yritysten kasvua ja alueen kehittymistä. Samalla terveydenhuolto natisee liitoksissaan, kun sote-alan ammattilaisista on pula ympäri maan. Kyynisimmät heittävät huulta, että työvoimapalveluiden siirtämisellä kuntiin työllistetään vain TE-toimiston väkeä.

Meidän täytyy onnistua työelämän murroksessa, jotta voimme jatkossakin kutsua Suomea hyvinvointivaltioksi. Pohjois-Pohjanmaalla on työttömiä työnhakijoita yli 17000 ja avoimia työpaikkoja n. 7000. Maria Viirelän Kalajokilaaksossa 8.7. esittelemät TE-toimiston yrityslähtöiset koulutuspalvelut ovat tärkeä työkalu tähän kohtaanto-ongelmaan, mutta vain osaratkaisu työvoimapulaan.

Työvoimapalveluiden siirtyessä kuntien vastuulle 2024 TE-toimiston rooli ei voi jäädä työkyvyn ja koulutusten koordinaattoriksi, vaan tarvitaan vahvoja panostuksia rekrytointiin. TE-toimiston tulee ottaa vahvempi rooli työperäisten maahanmuuttajien ja paluumuuttajien rekrytoijana yhteistyössä työnantajien kanssa.

Olen itse ollut työperäinen maahanmuuttaja ja paluumuuttaja. Kuopion kampukselle jalkautunut rekrytointi tuotti tulosta ja vietimme mieheni kanssa varhaisaikuisuutemme apteekkityössä Norjassa. Onnistuneen kotoutumisen kulmakivi oli työyhteisö, joka otti meidät omakseen. Kielitaidon karttuessa töiden ulkopuolelle muodostui tavallinen arki kodin ja harrastusten parissa ja vuoden työkeikkamme venyi neljän ja puolen vuoden mittaiseksi elämänvaiheeksi.

Meistä tuli paluumuuttajia, koska halusimme lasten käyvän koulunsa Suomessa ja saavan yhtä hyvät lähtökohdat elämälleen kuin olemme itse saaneet. Synnyinkaupunkini, jonne en lukion jälkeen uskonut koskaan palaavani, näyttikin yllättäen nuoren äidin silmissä houkuttelevalta. Lopullinen muuttopäätös syntyi, kun puolisolleni löytyi työpaikka. Kaltaisiamme on maailman joka kolkassa ja heidät on syytä toivottaa tervetulleeksi takaisin kotiin. TE-toimiston roolin tulee tässäkin olla aktiivinen.

Työvoimapula on suuri haaste, jonka ratkaisemiseen tarvitaan innovatiivista, yrityslähtöistä yhteistyötä. Valtion määrittelemät raamit eivät saa rajoittaa paikallisten työmarkkinoiden vaatimia ratkaisuja. Esimerkiksi kuntien yhteistoiminta-alueiden 20000 henkilön työvoimapohjasta tulee tarvittaessa voida joustaa, jos se on työmarkkinoiden ja työssäkäynnin kannalta tarkoituksenmukaista. Päättäjien on syytä kuunnella työllisyyden kuntakokeilusta saatua palautetta herkällä korvalla.

Paula Haapakoski

sairaala-apteekkari, proviisori

keskustan jäsenvaaliehdokas

Julkaistu Kalajokilaakson Sanan valta -palstalla 15.7.2022

PauHaa ry

Tukiryhmä on vaalikampanjan sydän. Oma tukiryhmäni lähti muotoutumaan nopeasti jäsenvaaliehdokkaaksi nimeämisen jälkeen. Kesäkuun ensimmäinen päivä kokoonnuimme perustamiskokoukseen, jossa kävimme läpi kampanjoinnin kannalta keskeisiä asioita ja yhdistyksen nimeksi valittiin PauHaa ry.

Kesäkuun aikana tukiryhmä kasvoi nopeasti ja koostui lähinnä paikallisista keskustalaisista, mutta ilahduttavasti tukijoita ilmoittautui myös kauempaa ja politiikan ulkopuolelta.

Joukossa on voimaa, eikä näin intensiivinen kampanjointi työn ja ruuhkavuosien keskellä onnistuisi mitenkään ilman perheen ja tukiryhmän apua. Jokainen osallistuu omalla tavallaan, hyödyntää omaa osaamistaan omien aikataulujensa ja voimavarojensa puitteissa. Yksi pohtii teemoja, toinen auttaa mainoksissa, kolmas lähtee mukaan markkinoille ja neljäs pitää huolta, että viikoittaisella yhteisellä kävelylenkillä puhutaan muutakin kuin politiikkaa. Jokaiselle löytyy omanlaisensa rooli, kaikille yhtä tärkeä.

Alussa käytännön asioiden järjestelyt ovat vieneet paljon aikaa ja energiaa, mutta myös itse sisällöstä on käyty hyvää ja analyyttista keskustelua. Vaaliteemoiksi valikoitui lopulta, vaalinumeroa mukaillen, neljä teemaa: työtä, toimeentuloa, turvaa ja toivoa. Näistä kuulet pian lisää!

Lääkehuolto on osa huoltovarmuutta

Löytyykö sinulta kotoa joditabletteja?

Alkuvuodesta on puhutta paljon huoltovarmuudesta, vedestä, ruuasta, sähköstä ja energiasta. Osa huoltovarmuutta on myös lääkehuolto.

Voitteko kuvitella tilannetta, jossa apteekista ei saa lääkkeitä tai sairaalassa hoito jäisi toteuttamatta, kun lääkkeitä ei ole?  Millaiset inhimilliset kärsimykset tuollaisesta tilanteesta koituisivat?

Suomessa on maailmanlaajuisestikin ainutlaatuinen tapa turvata lääkehuolto myös poikkeusaikoina. Velvoitevarastointilaki velvoittaa eri lääkehuollon toimijat varastoimaan kriittisiä lääkkeitä jopa 10 kuukauden tarvetta vastaavan määrän. Velvoitevaraston sisältöä tulee tässä muuttuneessa maailmantilanteessa tarkastella kriittisesti, jotta valikoima vastaa todellista tarvetta ja varautuminen on myös taloudellisesti kestävällä pohjalla.

Lääkkeiden saatavuutta ei voida pitää itsestäänselvyytenä. Lääkkeiden saatavuuskatkoksia oli viime vuonna yli 2000. Ilmiö ei selity pelkästään pandemian vaikutuksilla, vaan trendi on ollut nouseva jo yli 10 vuoden ajan. Lääkkeiden raaka-ainetuotanto keskittyy Aasiaan. Eruoopasta löytyy paljon lääketeollisuutta, mutta on syytä kysyä tulisiko Suomen olla myös lääketuotannon suhteen omavaraisempi kuin tällä hetkellä?

Jodia muuten tuotetaan Suomessa. Se tuskin on sattumaa.

Mukaelma Pohjois-Pohjanmaan Keskustan piirikokouksessa 21.5.2022 pidetystä puheenvuorosta.

Alku

”Sinusta tulisi meille hyvä kansanedustaja.”

”Ootko miettinyt, että Pylväskin jää joskus eläkkeelle. Alappa miettiin, jos lähtisit pitämään meidän puolia Juhan jälkeen.”

”Kuulostat ihan kansanedustajalta. Uskallat sanoa ja sinulla on omia mielipiteitä.”

”Hyvä vaalitulos! Seuraavaksi eduskuntavaaleihin!”

Kaikenlaista, ajattelin. Ei kai nyt näin tavallinen voi olla kansanedustaja. Ja sitä paitsi Pylväs hoitaa edustamisen suvereenisti. Tai eihän sitä tiedä, ehkä joskus, kun tilanne muuttuu.

Toukokuun 9. päivä 2022 myöhään illlalla tilanne muuttui. Istuva kansanedustajamme, jonka jatkoa kaikki tukivat, ilmoitti yllättäen, ettei ole käytettävissä kevään 2023 eduskuntavaaleissa perheessä ilmenneen sairastapauksen vuoksi.

Puhelimet alkoivat soida ja uutta ehdokasta etsittiin kuumeisesti. Aikaa oli vähän. Minua pyydettiin ehdolle, olin kiinnostunut ja keskusteltuani sekä perheen että esihenkilöni kanssa asiasta, ilmoitin paikallisille aktiiveille olevani käytettävissä. Asiat etenivät nopeasti ja jo sunnuntaina 15.5. Ylivieskan Keskustan Pohjoisen paikallisyhdistyksen hallitus kokoontui tekemään päätöstä ehdokkaasta, vuosikokouksen valtuuttamana. Keskustelua käytiin kolmen ehdokkaan välillä ja lopulta hallitus teki päätöksensä yksimielisesti – minut nimettiin ehdokkaaksi syyskuussa käytävään jäsenvaaliin.

Matka kohti Arkadianmäkeä oli alkanut.